jonottelua ja viikonlopuksi markkinat

No keskiviikkona sitten mentiin taas aamusta jonottamaan tyokkariin, ja paastiin jopa sisalle asti. jipii! siella sitten istuttiin puol 11 asti, kunnes tuli meian vuoro menna tiskille. Ensimmaiseksi tokaistiin ¿habla ingles? (puhutko englantia?), johon nainen pyoritti paataan. Pamautettiin paperit tiskille ja oltiin hiljaa ja tuijotettiin naista. Kaikkeehan se siina sitten yritti kysella mutta nuo meian espanjankielen taidot eivat ole parhaimmasta paasta. Hetken taistelun jalkeen nainen napytti Miran tiedot koneelle ja sanoi jotain espanjaksi josta ymmarsin sanan verde (vihrea), eli meidan piti ottaa vihrea lappu ja tayttaa se. Hienoa. Lappu oli espanjaksi, mahtavaa.

Suuntasimme Liisa luokse pyytamaan taas apua (kiitos Liisa). Ja saimme lapun taytettya ja kaupan paalle viela toisetki laput (n.i.e laput), joita tarvitsemme molemmat, jos ollaan taalla yli 6 kuukautta. Eli lisaa jonottamista. Pirteina sitten herasimme torstai aamuna kello 7 ja suuntasimme kohti uutta jonoa (kola) INEmiin. Ei ole totta. mutta tama jono meni yllattavan nopeati ja olimme jo vahan yli 10 vuoronumero kourassa jossa luki paivamaara 28.1.2009. taalla hoituu nama asiat nopeasti (rapido). kuten kaikki sanoo mañana, mañana ( huomenna huomenna).

Perjantai aamuna nousimme entista vasyneimpina aamu 7 ja lahdimme kohti N.I.E jonoa. Ja sinne oli piitka matka ja aamu oli niiin kuuma melkein 22 astetta lamminta mutta pilvista. Kun olimme melkein perilla jouduimme kulkemaan markkinoitten lapi. Ihmisia ei ollut viela paljon liikenteessa, paitsi myyjat jotka pystyttivat kojujaansa. Kaikki naytti niin ihanalta, mutta meilla oli kiire jonoon. Saavuttuamme sinne ja odottettuamme hetkisen emme saaneet vuoronumeroa koska he jakavat vaan 40 numeroa ja me olimme 45 tai jotain. etta otti paahan. Mutta harmi muuttui akkia iloksi kun paasimme markkinoille.

Aaaa, markkinat. En ole koskaan ollut sellaisille markkinoilla, ja ne ovat joka perjantai.
Joka puolella oli takkeja, housuja, sukkia, vaatteita, kenkia, hajuvesia, alusvaatteita,mattoja, laukkuja, kaikkea mita vaan jaksat kuvitella niin 1-30 euron hintaan. Emme tienneet mita katsoa tai ostaa. Liian paljon kaikkea kivaa :) Sitten ne hedelma, vihannes, makeis kojut. kaikki oli tuoretta ja hyvaa. Ensimmaiset 3 tuntia meni vaan kiertelemiseen ja ihmettelemiseen. ihmisia oli paljon ja kaikki oli markkinatuulella. Ja joka ikisella oli semmoiset pienet "trollit" mukana joihin ihmiset laittoivat ostokset. Katevaa, eipahan tarvitse kantaa kadessa 5 kilon pussia appelsiinia ja monia kenkia :D ehka meillakin Miran kanssa on semmoiset muutaman kuukauden paasta.
Ja mina olen himonnut siita lahtien kun aloin suomessa katsomaan Serranon perhetta, niin churroja. Ne ovat uppopaistettua taikinaa sokerin kera. ja vihdoinkin sain maistaa niita. TAIVAALLISIA! epaterveellisa, tiedan, mutta ihania. Nam!
Tarttui sielta sitten 2 kengat mukaan 2 eurolla ja 10 eurolla. ja paljon vihanneksia ja hedelmia.
Seuraavana perjantaina uudestaan!

Illalla meilla oli sitten "tyohaastattelu". Menimme Liisan kanssa tapaamaan Liisan espanjalaista ystavaa Antoniota. Han omistaa noin 20 ravintolaa ja baaria taalta lahettyvilta. Ainut ongelma oli ettemme puhuneet espanjaa. ja etta tama ja ensi kuukausi on hiljaista. Jos olisimme tulleet maaliskuussa olisimme saaneet heti toita. Muyta han lupasi kysyaystaviltaan toita, ja heti kun han tarvitsee tyontekijoita niin han ottaa yhteytta. Ja taas saamme kiittaa Liisaa tasta tilaisuudesta.

Toita odotellessa, aloitamme espanjan kurssin (kuhan sellaisen loydamme) ja lahdemme kiertelemaan cv:t kadessa baareja. seka menemme huomen aamuna uudestaan jonottamaan. Kuinka ihanaa :)

Un beso. parjailkaa, niin mekin teemme.